Tähän U.K.K:hon (FAQ in english) olen listannut yleisimpiä kysymyksiä, joita yleensä vieraskirjassa kysytään. Toivoisin, että ennen vieraskirjassa kysymistä katsot täältä, sillä saatat löytää vastauksen kysymykseesi heti kättelyssä. Kirjoittelen tänne lisää kysymyksiä ja vastauksia sitä mukaan kun kerkeän. Tämä ei tarkoita sitä, ettei vieraskirjassani saisi mitään kysyä. Ehdottomasti saa ja vastaan kysymyksiin mielelläni. Ymmärtänette kuitenkin, että on tylsä vastata joka viikko viiteen kertaan, kuinka arasta kanista saadaan kesy.
Lista jatkuu, kunhan kerkeän sitä kokoamaan.
Se ei ole suotavaa. Siihen löytyy ainakin kolme syytä:
Siihen löytyy vastaus näiltäkin sivuilta. Yleisin hankintalista näyttää tältä: häkki, kuivikkeita (matto, puru tms), ruokakuppi, vesipullo/-kuppi, mahdollisesti heinähäkki, vessalaatikko ja sen kuivikkeet (puupelletti, puru tms), kuljetusboksi, mahdollisesti koppi, kynsisakset sekä mahdollisesti valjaat ja turkinhoitovälineitä (harja, pehmeä kampa).
Kannattaa lukea Leea Mäkelän artikkeli valjasharjoittelusta (ihan ajan tasalla se ei ole, tällä hetkellä valjaat siis ovat pakolliset kanihypyssä kilpailtaessa).
Yleensä toimivin yhdistelmä on kastroitu uros ja naaras. Naarasta ei tarvitse steriloida, ellei siihen ole tarvetta. Uroksen alaikäraja kastrointiin on kuusi kuukautta (monet eläinlääkärit eivät nuorempia leikkaa). Lisäksi kastroinnissa on 3-4 viikon varoaika eli silloin urosta ei saa päästää naaraan luokse - ne voivat vielä saada poikasia. Jos leikkauttaisi vain naaraan, muttei urosta, kanit eivät poikasia saisi, mutta uros hyppisi jatkuvasti naaraan selässä... Joissakin tapauksissa leikkaamaton naaras kuitenkin ärsyttää leikattua urosta (eli kiertelee, yrittää astua jne). Jos se käy liialliseksi, voi harkita naaraankin leikkauttamista.
Myös kahdesta (tai useammasta) naaraasta saattaa tulla toimiva yhdistelmä. Yleensä se onnistuu parhaiten, jos molemmat ovat samasta poikueesta. Murrosiässä naaraiden välille saattaa tulla kuitenkin riitoja, joskus niinkin pahoja, että ne on pakko erottaa toisistaan.
Kaninpoikasia voi totuttaa melko huolella, niiden välillä harvemmin tappeluita tulee. Vanhemmat kanit kuitenkin omistavat reviirin ja tämän takia totuttaminen ei välttämättä ole niin helppoa. Jos toinen kaneista on uusi, sen on kuitenkin annettava tottua uuteen ympäristöönsä. Uusi ympäristö ja "talon herran" kohtaaminen samana päivänä voisi olla turhan suuri järkytys.
Aluksi voit antaa toisen kanin olla häkissä ja toisen juoksennella vapaasti niin, että sillä on pääsy uuden kaverinsa häkin luokse. Vaihtele vuoroja. Voit myös laittaa kanit toistensa häkkeihin, jotta ne saavat rauhassa haistella toistensa hajuja ilman, että kumpikaan voi hyökätä kimppuun.
Itse totuttaminen kannattaa tehdä ns. reviirittömällä alueella, jos mahdollista. Tällöin kumpikaan ei voi puolustaa omaa reviiriään. Ja hanskat kannattaa ottaa varmuuden vuoksi käsiin... Pienistä nahisteluista kaneja ei kannata erottaa. Jos kanit kuitenkin kunnolla tappelevat, on ne erotettava, etteivät ne pystyisi vahingoittamaan toisiaan pahasti. Ensimmäisellä kerralla tutustuminen harvoin onnistuu, kannattaa siis käyttää kärsivällisyyttään.
Kaksi urosta tulevat hyvin harvoin toimeen eli sellaista yhdistelmää ei kannata kokeilla.
Ehdottomasti pelletti. Se sisältää kaikki kanin tarvitsemat ravintoaineet eikä kani saa helposti puutostauteja. Kani ei ole siemenseos vaan heinänsyöjä - sen takia siemenseokset eivät sovi sille. Suurin osa seoksista sisältää paljon rasvaa ja näin ollen kani popsii siemenseoksesta yleensä kaikkein rasvaisimmat (=herkullisimmat) palaset. Jotkut siemenseokset sisältävät kanille sopimattomia aineita (mm. eläinperäisiä tuotteita!). Lisäksi siemenseos saattaa rasvoittaa kanin sisäelimiä (se ei välttämättä näy ulospäin) ja tällöin seurauksena saattaa olla ennenaikainen kuolema.
On! Heinä on kanin perusravintoa eikä sitä voi korvata millään. Se on erittäin hyvää kanin ruoansulatukselle sen karkeuden takia. Heinästä kani saa monia tarvitsemiaan ravintoaineita. Luonnostaankin kani on heinänsyöjä. Mikäli kani on pölyallerginen, kannattaa kokeilla heinien kastelemista suihkepullon avulla.
Siihen auttavat pääasiassa seuraavat tekijät: oikeanlainen ruokavalio ja riittävä liikunta. Jos syöttää siemensekoitusta, kannattaa vaihtaa pellettiin heti alkutekijöiksi. Herkuiksi riittävät hyvin tuoreruoka (porkkana, omena, päärynä jne. sekä yrtit, idätetty kaura, ruoho jne.). Pellettiä riittää vain pieni määrä - on muistettava, että se on vain ruokinnan lisä. Jos oma kantti kestää, pelletistä voi luopua kokonaan. Kanin pääravintoa on kuitenkin kuiva heinä.
Vaikka kanilla olisi koko asunto käytössään, se saattaa vain löhöillä paikoillaan. Tämä johtuu luultavasti siitä, ettei sillä ole tarpeeksi virikkeitä - se kaipaa siis tekemistä. Kania voi aktivoida liikkumaan esimerkiksi hyppyesteiden, putkien ja pahvilaatikoiden avulla.
Luultavasti kyseessä on uros (tai nuori naaras). Molemmat liittyvät uroksen kosimisriitteihin. Varsinkin nuoret urokset harrastavat tätä ja kohteeksi joutuu aika usein omistaja tai kuka tahansa muu ihminen. Se ei ole mitenkään vaarallista, mutta jos se käy hyvin haitalliseksi (ja kani ruikkii samaan aikaan virtsaa) ainoana ratkaisuna on kanin kastrointi.
Kanilla on leuan alla hajurauhaset - ihmiset eivät tosin tätä hajua kykene haistamaan. Kanit merkkaavat näillä hajurauhasilla omaa reviiriään eli yleensä leuan rauhasia käytetään tiiviisti uudessa paikassa tai kun tuttuun paikkaan tuodaan uusia esineitä.
Varsinkin nuoren poikasen sukupuolen määrittely voi olla hyvinkin hankalaa, etenkin ensikertalaiselle. Naaras on nuorena melko samanlainen kuin aikuisenakin. Alapäässä sillä on tavallaan kaksi osaa; alla lähempänä häntää on "reikä" (=peräaukko) ja ylempänä vako/viiva (=sukupuoliaukko). Uros on nuorena hiukan erilainen kuin aikuisena. Sillä on "reikä" molemmissa osissa. Aikuisella on selvät kivespussit sukupuoliaukon ympärillä. Kun sukupuoliaukkoa painaa hellästi molemmin puolin siitin tulee näkyviin.
Kuvia sukupuolista: http://www.debmark.com/rabbits/sexing.htm
Suomessa kaneja ei rokoteta, koska ei ole tarvetta. Juuri tämän takia on tärkeä pitää tuontikaneille aina karanteeniaika, jotta seurauksekkaita sairauksia ei leviäisi tänne Suomeen (mm. myksomatoosi ja RHVD eli verenvuototauti).
Kastrointi on leikkaus, jossa urokselta katkaistaan sen siemenjohtimet. Leikkauksen jälkeen se ei siis kykene enää astumaan naaraita onnistuneesti. Hormonaalinen toiminta lakkaa "urosominaisuuksien" osalta eli esimerkiksi ruikkiva kani yleensä lopettaa ruikkimisen. Luonteen muuttuminen kastroinnin jälkeen vaihtelee paljon. Yleensä uroksia kastroidaan sen takia, että niitä voitaisiin pitää yhdessä naaraiden kanssa.
Sterilointi on naaraiden vastaava leikkaus ja vaativampi kuin kastrointi. Siinä poistetaan kohtu ja katkaistaan munanjohtimet. Yleensä naaraat steriloidaan sen takia, että hormonit ohjaavat niiden toimia vähän liiankin kanssa (ärhäkkä reviirin puolustaminen, ruikkiminen jne.). Leikattu naaras ja leikkaamaton uros eivät kuitenkaan sovi kanipariksi, koska leikkaamaton uros astuu naarasta joka tapauksessa. Vaikkei poikasia tule, astuminen stressaisi naarasta paljon. Steriloinnin yhtenä hyvänä puolena on, ettei naaras voi saada kohtukasvaimia, jotka ovat yleisiä iäkkäimmillä naarailla.
Katso Jessikan kirjoittama artikkeli, joka käsittelee aran kanin kesyttämistä: http://www.puput.net/keskustelu/index.php?board=1;action=display;threadid=5557
Ensin tulisi selvittää miksi kani puree. Monet kanit puolustavat häkkiään (eli reviiriään) ja joskus voi olla melkein mahdotonta laittaa omaa kättään häkkiin ilman hyökkäystä (tosin kaikki eivät pure, vain hyökkäävät kohti). Tällaiselle hyökkäyspuremiselle ei oikein muuta voi tehdä - mahdollisesti vain totuttaa kania siihen, että omistaja saa tuoda kätensä häkkiin. Aluksi kannattaa ottaa vaikka hanskat apuun ja vain pitää kättään häkissä. Jos mikään ei auta, uroksen kastrointi / naaraan sterilointi saattaa auttaa.
Jos kani puree nostaessa, sitä saattaa sattua tai se pelkää. Kannattaa siis tarkistaa, että nostoasento on oikea. Jos kani taasen puree hellästi, ts. maistelee, voi olla, että se on vain kanin tapa eikä se välttämättä tarkoita puolustautumista. Tällaista käytöstä voi yrittää estää esimerkiksi kiljaisemalla tai tökkien kania kevyesti taaksepäin sen purressa.
Kannattaa pyytää toista ihmistä avuksi, jos mahdollista. Kani kannataa kääriä pyyhkeeseen, jolloin sen on vaikeampi rimpuilla ja tällöin se myös pysyy rauhallisempana. Pyyhkeestä voi ottaa tassun kerrallaan operoitavaksi. Avustaja voi esimerkiksi näyttää valoa taskulampulla (jos kynnet ovat tummat), silitellä kania ja varmistaa, ettei se yhtäkkiä pääse ryntäämään "kapalostaan" ulos.
Näyttelyt jaetaan kahteen "päälohkoon": pet- eli lemmikkiluokkaan ja ulkomuotoluokkaan. Pet-luokassa arvostellaan kanin lemmikkimäisyyttä (esim. yleiskuntoa, turkkia, käsiteltävyyttä, kynsiä jne). Alaikäraja on kaksi kuukautta, yläikärajaa ei ole. Kani saa olla risteytys tai rotukani, sillä ei ole mitään väliä. Myöskään kanin väri ei vaikuta arvosteluun millään tavalla. Papereita ja tatuointeja ei tarvita.
Ulkomuotoluokka on tarkoitettu rotukaneille ja kutakin kania verrataan Pohjoismaisen Kanistandardin antamiin rotuihanteisiin. Kanilla on oltava vasemman korvan tatuointi. Alaikäraja on neljä kuukautta (B eli nuorten luokka), kuusi kuukautta vanhat pääsevät A:han eli aikuisten luokkaan. Tässä luokassa arvostellaan mm. kanin rungonmuotoa, esiintymistä, turkin laatua ja tiheyttä sekä väriä/kuviota.
Vasempaan korvaan kuka tahansa saa tatuoida mitä tahansa. Tatuointipihtejä voi ostaa vaikka itse (tosin ovat aika kalliita), mutta yleensä tatuointi maksaa laitettuna noin kaksi euroa. Vasemman korvan tatuointi on tunnistetatuointi ja monet kasvattajat laittavat sen jokaiselle kasvatilleen automaattisesti. Se on yleensä 3-4-numeroinen.
Oikeaan korvaan tulee kanin rekisteritatuointi. Kun kani rekisteröidään, se tatuoidaan samalla oikeaan korvaan. Kani taasen voidaan rekisteröidä, kun se on saanut ulkomuotoluokasta (A) hyväksytyt pisteet.
Katsopa ohjeet Suomen Estekanit ry:n kotisivuilta osoitteesta www.suomenestekanit.net (Kanihyppy-linkki). Omien sivujeni ohje ei välttämättä ole niin ajan tasalla, vaikkakin olen itse molemmat kirjoittanut.
Aika mahdoton kysymys, koska ympäristötekijät vaikuttavat paljon. Tärkein on kanin luonne. Sen tulisi olla rohkea ja avoin. Lisäksi kanin tulisi tulla hyvin toimeen ohjaajansa kanssa. Suurin osa hyppykaneista on kääpiöluppia tai niiden risteymiä, mutta se ei tarkoita, etteikö jonkun muun rotuisesta kanista voisi ihan mestarihyppääjääkin tulla. Kovin suuria kaneja (varsinkaan jättikaneja) radoilla harvemmin näkee, koska ne ovat melko "raskaita" hyppäämiseen.
Kanihypyssä on kaksi päälajia (/ratatyyppiä): suora rata ja mutkarata. Suoralla radalla esteet ovat peräjälkeen ja se on siis melko yksinkertainen. Mutkarata muistuttaa hevosten esterataa eli esteet ovat numerojärjestyksessä. Mutkarata on siis kanille vaikeampi hahmoittaa. Nämä "päälajit" jaetaan eri tasoluokkiin, joita ovat helppo (maksimikorkeus 30 cm), keskivaikea (max. 38 cm), vaikea (max. 45 cm) ja eliitti (max. 50 cm). Lisäksi järjestetään erillistä aloittelijaluokkaa, jossa maksimikorkeus on yleensä nin 25 cm. Maksimikorkeus ei tarkoita, että kaikki radan esteet olisivat niin korkeita, vaan sitä, ettei yksikään este saa olla korkeampi.
Kyllä saa. Kunhan vain olet varma, että kanisi on yli neljä kuukautta vanha - se on kanihypyn ikäraja.
Sinun kannattaa tutustua Suomen Estekanet ry:hyn. Se on yhdistys, joka järjestää hyppykilpailuja ympäri Suomen, vaikka pääpaino onkin Helsingissä ja Tampereella. Myös muut yhdistykset voivat kilpailuja järjestää ja tällöin he voivat anoa kilpailujaan virallisiksi Suomen Estekanit ry:ltä (jolloin näistä kilpailuista lasketaan mm. Vuoden Hyppykani-pisteitä). Suomen Estekanit ry järjestää myös hyppykursseja ja -näytöksiä sekä pet-luokan näyttelyjä.
Lue ensin mainos tarkasti - yleensä jo siitä käyvät ilmi kaikki tarpeelliset tiedot. Eri yhdistyksillä ilmoittautumismenetelmät saattavat vähän vaihdella. Suomen Estekanien sivuilta löytyy ilmoittautumisohje Tapahtumat-sivun alta (mutta sekin pätee vain Estekanien kilpailuihin).
Rotua ei voi määritellä kanin ulkonäön perusteella. Sen voi todistaa olevan jotakin rotua, jos sillä on paperit (eli sukutaulu / polveutumistodistus). Monet risteytyskanit saattavat muistuttaa paljon jonkun rodun edustajia, mutta ne ovat risteytyksiä, ellei muuta pysty todistamaan.
Sen pystyy määrittämään lähes jokaisesta kanista. Tutustupa sivujeni Rodut ja värit -osioon. Väri ei määräydy sen mukaan onko se rodullinen vai risteytys.
Kotisivuille annan kopiointiluvan tapauskohtaisesti, näkemättä itse sivuja en kuitenkaan lupaa voi antaa. Virtuaalihoitoloiden käyttöön en anna kopiointilupaa.
Kyllä saat, sitä ei mikään laki estä eikä siitä ole minulle mitään haittaa. Oman linkkilistani pidän kuitenkin melko suppeana, koska aikani on rajallinen.
Yleensä valitsen haastateltavat kanit tuttavapiirini joukosta. Halutettasi voit kuitenkin laittaa haastattelun kuvan kera osoitteeseen sonja@iki.fi.
Kaikki kuvat ja materiaali 2001-2009 © Sonja Lindfors
Jos linkität, käytä osoitetta www.iki.fi/sonja